Yliopistotoiminta-Joensuu

Unelmien yliopisto -viikko

2009-04-19T21:50:00.001+03:00

Unelmien yliopisto -viikolla 20- 24.4.2009 kuvitellaan parempaa yliopistoa

Joensuussa huhtikuun viikolla 17 järjestetään ensimmäistä kertaa Unelmien yliopisto -toimintaviikko. Viikon aikana haaveillaan paremmasta yliopistosta viiden päivän ja kymmenien eri tilaisuuksien voimin. Keskeisenä tavoitteena on myös rakentaa yliopistolle uudenlaista agoraa, avoimen keskustelun foorumia, tapaa ja tyyliä.

Viikkoa varten on perustettu oma internetsivusto osoitteeseen:

http://www.unelmienyliopisto.net/

Maailmanlaajuinen toimintaviikko lähestyy / The global action week is approaching

2009-04-07T23:04:00.006+03:00

(English below)

Reclaim Your Education - Global Action Week on opiskelijaliikkeen näytönpaikka. Viikolla 17, 20.-29.4., on käynnissä mielenosoituksia ja muuta toimintaa ympäri maailmaa.
Joensuun yliopistotoiminta ottaa viikkoon osaa järjestämällä Unelmien yliopisto -viikon 20.-24.4. Viikko on avoin foorumi yliopiston tulevaisuutta rakennettaessa. Viikon aikana jokainen voi tuoda keskusteluun oman näkökulmansa yliopistosta, siihen liittyvistä unelmista ja yliopiston tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Tulossa on mm. työpajoja, unelmaluentoja, aamu-urheilua, opintopiirejä sekä paneeleja.

Tulossa kokous on pääsiäisen jälkeen tiistaina 14.4. kello 17 Kerubin kuppilassa. Kaikille avoimessa kokouksessa suunnitellaan tulevaa toimintaviikkoa.

Jos sinä, yhteisösi, järjestösi tai kaveriporukkasi on kiinnostunut tekemään tulevan toimintaviikon eteen jotain (ohjelmaa tai olla tekemässä käytännön järjestelyjä), tule kokouksiin tai lähetä sähköpostia osoitteeseen yliopistotoiminta.jns@gmail.com.

The global action week is approaching

Reclaim Your Education - Global Action Week is the showtime for the student movement. During the week 17, April 20-29, many happenings will be going on all around the world.
The student action Joensuu group is taking part in the global movement by coordinating an action week in Joensuu. The week of University of Dreams will happen on April 20-24 as an open forum in building the university of the future. During the week everyone who is willing can take part in the conversation about universities, dreams connected to universities and the future and possibilities of the university world. During the week we will be gathering components for the new university with lectures workshops, study circles, panels and other happenings.

There is one meeting upcoming on Tuesday April 14 at 17.00 in Kerubi. In the meeting open for everyone we will plan the action week in Joensuu.

If you, your community, society, organisation or a group of friends will want to take part in the action week in Joensuu, come to the meeting on Tuesday or send email to yliopistotoiminta.jns@gmail.com.

Kynttilämielenilmaus 13.3.

2009-03-22T11:39:00.002+02:00

Kynttilämielenilmaus 13.3.

2009-03-12T19:48:00.001+02:00

Joensuussa järjestetään kynttilämielenilmaus osana valtakunnallista tapahtumapäivää perjantaina 13.3.
Kyltti "Sivistysyliopiston muistolle" viedään alkukiville ennen kello kahdeksaa aamulla. Silloin myös viimeistään asetetaan paikalle ensimmäiset kynttilät. Kaikki yliopistolla päivän aikaan käyvät voivat viedä oman kynttilänsä joukkoon.

Muistakaa ottaa myös tulitikut/sytkärit mukaan!

Bussikyyti Helsingin mielenosoitukseen 13.3.

2009-03-06T16:35:00.003+02:00

Perjantaina 13.3. klo 13 järjestetään Helsingissä mielenosoitus uutta
yliopistolakia vastaan. Joensuusta on tarkoitus lähteä yhteisbussilla
paikan päälle osoittamaan mieltä.

Lähtö on näillä näkymin kuuden maissa aamulla. Siis tosi aikaisin.
Reissusta palataan perjantaina illalla riippuen siitä onko miekkarin
jälkeen muuta ohjelmaa ja kuinka kiire osallistujilla on takaisin.

Bussin koko ja näin ollen myös hinta määräytyy sen mukaan paljonko
lähtijöitä löytyy. Pyrkimyksenä on, että edestakainen hinta
maksimissaan 20 euroa/hlö.

Ilmoittautumiset Mintulle sähköpostilla (minttu . massinen (at) joensuu . fi) viimeistään sunnuntaina 8.3.
Ilmoittautuneisiin otetaan yhteyttä alkuviikosta tarkempien
yksityiskohtien sopimiseksi.

Yleiskokouksen ja ulosmarssin puheita

2009-02-21T00:51:00.003+02:00

Puheita Joensuun yliopiston yleiskokouksen (11.2.) ja ulosmarssin (19.2.) yhteydessä:

Juhana Venäläinen: Ylikellotettu yliopisto
Jussi Vähämäki yleiskokouksessa ja ulosmarssissa

Enemmistö HY:n professoreista vastustaa uutta yliopistolakia

2009-02-20T21:41:00.008+02:00

Helsingin yliopistossa tehdyn kyselyn mukaan jopa yli 70 prosenttia yliopiston professoreista vastustaa uutta yliopistolakia. Lakiesityksen kertoi hyväksynsä nykymuodossa vain 47 professoria, kun vastaajia oli 220. Lain vastustajia oli 156, ja 17 vastaajaa ei ottanut kantaa. Helsingin yliopistossa on yhteensä n. 450 professoria.

Tulos on yllättävän jyrkkä, koska on oletettu, että yliopistojen eri ryhmistä juuri professoreiden keskuudessa lailla ylipäänsä olisi kannatusta.

Kyselyssä kysyttiin kantaa myös HY:n uuteen hallintojohtosääntöön, joka on valtaa keskittäviltä pyrkimyksiltään samankaltainen kuin Itä-Suomen yliopistoonkin kaavailtu johtosääntö. Hallintojohtosääntöuudistuksen tyrmäsi 76 % vastaajista. Kannattajia oli huimat 18 %.

Uutisointia mielenosoituksista

2009-02-20T12:00:00.002+02:00

- MTV3:n uutiset, joissa myös Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen.
- Karjalaisen uutisointia
- Helsingin Sanomat
- Lapin Kansa (Rovaniemi)
- Kaleva (Oulu)

Tiedote: Yliopistoväki marssi ulos Joensuussa

2009-02-19T16:52:00.000+02:00

Tiedote
19.2.2009
Julkaisuvapaa heti

Yliopistoväki marssi ulos Joensuussa

Joensuun yliopistolaiset protestoivat hallituksen yliopistolakiesitystä vastaan marssimalla ulos yliopistolta torstaina 19.2. Noin 400 opiskelijaa ja henkilöstön edustajaa kokoontui yliopiston alkukivien luona, jossa esitettiin 13 kohdan kiteytys, miksi yliopistolakia vastustetaan.

Carelian aulassa kuultiin palopuheita ja nautittiin kahvi- ja popcorn-tarjoilusta. Englannin kielen professori Roy Goldblatt kysyi, halutaanko koulutuksesta tehdä halvan makkaran kaltainen tuote. Erikoistutkija Jussi Vähämäki Karjalan tutkimuslaitokselta arvioi, että nyt syntynyt liikehdintä on viime vuosien merkittävin yhteiskunnallinen liike.

Yliopistolakiesityksen perustelut herättivät yliopistolaisissa rajua kritiikkiä. "Tehostettu luovuus voi tarkoittaa lähinnä dadaistista runoutta", filosofian ylioppilas Juhana Venäläinen muotoili. Humanististen tieteiden kandidaatti Aaron Kallinen muistutti, että lukukausimaksujen periminen EU-/ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta voi olla ensiaskel niiden ulottamiseen myös suomalaisille opiskelijoille.

Yhteiskuntatieteiden ylioppilas Jani Lukkarinen sanoi yliopiston kehityksen nostattavan opiskelijoissa ja henkilökunnassa tuskastumisen tunteita - yliopistossa ei tällä hetkellä viihdytä. Yhdysvaltalaiset opiskelijat Briana Egan ja Dan Turk kertoivat kotimaansa koulutusjärjestelmästä: "Amerikassa yliopistot rahastaisivat jopa opiskelijoiden hengittämästä ilmasta, jos voisivat", Turk sanoi. Timo Tapaninen painotti maakuntayliopistojen tärkeyttä Suomelle ja vastusti lukukausimaksuja.

Valtakunnallisesti yliopistolain vastaiset tempaukset kokosivat tuhansia opiskelijoita. Joensuun lisäksi mielenilmauksia järjestettiin Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Tampereella, Rovaniemellä ja Oulussa järjestettiin yliopistolaisten yleiskokous. Toimnta yliopistolain kaatamiseksi jatkuu.

Lisätiedot:

Laura Kumpuniemi
Puh. 050 350 1101
laura.kumpuniemi@gmail.com

Jussi Airaksinen
Puh. 040 746 3667
jussi.airaksinen@gmail.com

ULOSMARSSI to 19.2. KLO 13.30 / WALKOUT on Thu FEB 19 at 13:30

2009-02-18T23:27:00.007+02:00

Toimintaa torstaina 19.2.

Yliopistotoiminta-Joensuu on kutsunut koolle Joensuussa yliopistolaisten ulosmarssin, joka kokoontuu alkukivillä 13.30 ja siirtyy siitä Carelian aulaan. Toimintaa on myös muissa kaupungeissa:

Helsinki: mielenosoitus, klo 14.00
Jyväskylä: bussikuljetus Helsingin mielenosoitukseen, lähtö 9.00
Oulu: yliopistolaisten yleiskokous klo 14.00 alkaen
Rovaniemi: ulosmarssi klo 14.00 alkaen
Tampere: mielenosoitus, lähtö klo 14.00
Turku: ulosmarssi klo 13.30

Actions on February 19
Yliopistotoiminta-Joensuu has announced a walkout to be presented on Thursday. People will gather in front of Carelia building at 13.30 and then move on to the lobby of Carelia. Protests are also held in other cities of Finland:

Helsinki: demonstration
Jyväskylä: bus transportation to the demonstration in Helsinki
Oulu: general meeting of the students and staff of university
Rovaniemi: walkout
Tampere: demonstration
Turku: walkout

Viesti kansanedustajille

2009-02-17T23:58:00.002+02:00

Kansandustajien lobbaustyöryhmän pohdinnan tuloksena on tehty allaoleva viestipohja, jota kaikki kynnelle kykenevät saavat levittää kansanedustajien sähköposteihin. Kohteena ovat erityisesti sivistysvaliokunnan jäsenet.

Hyvä kansanedustaja,

Olemme huolissamme yliopistolain uudistuksen haitallisista seurauksista Suomen yliopistolaitokselle. Lakiesitys on huonosti valmisteltu, joten esitämme lain hyväksymisen lykkäämistä uudelleen valmistelua varten. Haluamme uudistaa yliopistoa, mutta uudistusta pitäISI tehdä opetuksen ja tutkimuksen ehdoilla, yliopistoyhteisön ääntä kuunnellen.
Yliopistouudistusta on viety läpi kiireellä ja pääosin OPM:n ja yliopistojen ylimmän johdon voimalla. Lakiesitys on ylhäältä saneltu ja epädemokraattinen — lukuisissa lausunnoissa annettu kriittinen palaute on sivuutettu lähes täysin.

Lakiehdotuksen väitetään parantavan yliopistojen hallinnollista autonomiaa, mutta tosiasiassa seuranta- ja tulosohjausmenettelyt lisääntyisivät. Vaadimme, että laki selkeästi irrottaa yliopistot valtion tuottavuusohjelmasta.
Laki ei myöskään takaa yliopistojen vakavaraisuutta. Ainoastaan perusrahoitus on turvattu. Yliopiston olisi kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista mennä konkurssiin. Yliopistojen sivistyksellinen tehtävä on lakiesityksessä lähes unohdettu. Esitetty rahoitusmalli kohtelisi tieteenaloja epätasa-arvoisesti ja tekisi yliopistoista tutkinto- ja tutkimustehtaita.
Yliopistojen autonomia on lakiluonnoksessa uhattuna. Siinä esitetään, että puolet yliopistojen hallitusten jäsenistä pitää valita yliopiston ulkopuolelta. Luonnoksen mukaan hallituksen puheenjohtaja valitaan yliopiston ulkopuolisten jäsenten joukosta. Koska puheenjohtajan ääni ratkaisee, takaa tämä tosiasiallisen enemmistön hallituksessa ulkopuolisille.
Lakiesityksessä valta keskitettäisiin yliopiston rehtorille. Opiskelijoiden ääni uhkaa jäädä laitos- ja tiedekuntahallinnossa marginaaliseksi. Vaadimme, että laki turvaa kolmikantamallin toteutumisen yliopiston sisäisessä päätöksenteossa kaikilla hallinnon tasoilla.
Laissa ei ole määrätty kollegion valintatapaa. Kollegion ollessa hallituksen ulkopuoliset jäsenet valitseva elin, olisi välttämätöntä, että kolmikantamallin mukainen kollegio valittaisiin vaaleilla ja että kollegiossa taattaisiin riittävä edustus kaikille yliopiston ryhmille. Vaaleilla valittavan kollegion tulisi lisäksi valita jatkossakin rehtori, dekaanit ja laitosjohtajat.

Lakiesitys ei takaa tiedon julkisuutta. Perustuslaissa on taattu yksittäisten tutkijoiden, opettajien ja professorien tutkimisen ja opetuksen vapaus. Päätöksenteko tutkimuksesta siirtyy kuitenkin lakiesityksessä yliopiston hallitukselle, mikä mahdollistaisi yksityiset tilaustutkimukset, joiden tulokset eivät ole julkisia.
Laki mahdollistaisi opintojen maksullisuuden EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille ja olisi siten ensiaskel maksullisuudelle myös muiden opiskelijoiden kohdalla. Mielestämme maksukokeilua ei tulisi mainita.

Lakiehdotuksessa esitetty virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi on merkittävä heikennys paitsi virkasuhteiden työ- ja oikeusturvaan, myös opiskelijoiden oikeusturvaan.

ULOSMARSSI 19.2.2009 KLO 13.30

2009-02-16T19:30:00.002+02:00

PALOPUHEITA JA POPKORNIA

Kutsumme Joensuun yliopiston jäsenet ulosmarssiin TORSTAINA 19.2. KLO 13.30. Kehotamme yliopistolaisia keskeyttämään luennot ja suuntaamaan Carelia-rakennuksen aulaan, jossa on tarjolla popkornia ja palopuheita.

Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi tulee eduskunnan käsittelyyn perjantaina 20.2. Lakia vastustetaan yliopistoissa laajalti, mutta yliopistolaisten näkemyksiä ei ole valmistelussa otettu huomioon. Vaadimme lakiesityksen pysäyttämistä ja avaamista avoimelle keskustelulle.

Joensuun lisäksi mielenilmauksia järjestetään Helsingissä ja Tampereella. Myös Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa on organisoiduttu haitallisten yliopistouudistusten pysäyttämiseksi.

MIKSI YLIOPISTOLAKIA VASTUSTETAAN?

- koska se keskittää valtaa yliopiston ylimmälle johdolle, lisää yliopiston sisäisiä hierarkioita ja vähentää yliopistolaisten vaikutusmahdollisuuksia
- koska se määrittää yliopiston tehtäväksi elinkeinoelämän palvelemisen sekä määrittää tiedon yksityiseksi, myytäväksi tavaraksi
- koska se mahdollistaa opintojen maksullisuuden EU:n ulkopuolelta tuleville
opiskelijoille ja on siten ensiaskel opiskelun maksullisuudelle
- koska se ei auta yhteenkään opiskelijoiden ja henkilökunnan
nyky-yliopistossa kohtaamaan ongelmaan, vaan lisää yliopiston ulkoista ja sisäistä kontrollia

ENTÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO?

- Myös Itä-Suomen yliopiston tulevaa hallintojohtosääntöä käsitellään perjantaina 20.2. Luonnos hallintojohtosäännöksi menee vallan keskittämisessä vielä pidemmälle kuin esitetty yliopistolaki.
- Tulevien suurtiedekuntien tasolla valtaa siirrettäisiin demokraattisesti valituilta tiedekuntaneuvostoilta johtajana toimiville dekaaneille. Dekaanit taas ovat tulevaisuudessa suoraan rehtorin valitsemia alaisia.
- Laitosten tai oppiaineryhmien tasolla ei demokraattista päätöksentekoa varmisteta lainkaan. Opiskelijoiden ja henkilökunnan mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa heikkenisi merkittävästi.
- Lakiesityksen mukaan korkeinta valtaa yliopistossa käyttäisi hallitus (ei yliopistolaiset itse). Itä-Suomen yliopistossa hallitukselle esityksiä valmistelisi johtoryhmä, johon kuuluvat vain rehtori ja hänen lähimmät alaisensa. Koska rehtori on vastuussa vain hallitukselle ja hallitus ei ole vastuussa kenellekään, yliopistolaisten vaikutusmahdollisuudet ovat vain hyvän tahdon ja väljien lupausten varassa.

HUOM! ILLALLA MYÖS YLIOPISTOTOIMINTA -VERKOSTON BILEET KARJALAISESSA OSAKUNNASSA

Vartiainen kummeksuu

2009-02-12T17:52:00.001+02:00

Maakuntalehti Karjalaisen mukaan Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen kummeksuu "yliopistolaisten" (lainausmerkit Vartiaisen?) kommentteja: "Voi olla, että lakiuudistuksen vastustajien joukossa on antaumuksellisia anarkisteja."

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/vartiainen_kummeksuu_yliopistolaisten_kommentteja_5034216.html

Tampereellakin yleiskokous

2009-02-12T13:20:00.005+02:00

Tampereen yliopistolla on tänään 12.2. juuri näillä hetkillä meneillään yleiskokous. Ohessa Toimiva yliopisto -verkoston avauspuheenvuoro tilaisuudesta:

http://toimivayliopisto.wordpress.com/2009/02/12/avauspuheenvuoro/

EDIT: Paikalle on saapunut yli 200 ihmistä. Videoita kokouksesta on tulossa nettiin piakkoin.

Tunnelmia yleiskokouksesta

2009-02-11T21:09:00.002+02:00

Joensuun yliopistolaisten yleiskokous kokosi yhteen reilut 70 ihmistä. Kokous tähtäsi yliopistouudistuksen kaatamiseen ja uusien uudistustavoitteiden muotoilemiseen yliopistoyhteisön omista lähtökohdista.

Opiskelija Tuomo Lindholm luki joensuulaisen opiskelijaliikkeen manifestin, jossa vaadittiin omaehtoisen yliopistouudistuksen aloittamista lainsäätäjän mielenliikkeistä riippumatta. Opiskelija Sini Silveri kertoi eurooppalaisista yliopistokamppailuista ja opiskelijamellakoista mm. Italiassa, Ranskassa ja Kreikassa. Yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen totesi alustuksessaan, että yliopiston kehityssuuntaa leimaavat tulos/ulos-ajattelu, kaikkien kilpailu kaikkia vastaan ja ajattelun yhteismitallistaminen. "Hyvä tyyppi" -tyyppinen rekrytointipolitiikka on hänen mukaansa ongelmallinen etenkin naisten kannalta.

Erikoistutkija Jussi Vähämäki muistutti, että yliopisto ja koulu ovat perinteisesti olleet julkisia tiloja, joissa voidaan tuoda erilaisia näkemyksiä yhteen ja kiistellä yhdessä. Nyt syvennettävä erottelu opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien välillä sen sijaan estää hedelmällisen, uusia innovaatioita luovan konfliktin. Niin sanotussa kiinalaisessa reformissa vaikuttavat periaatteet ovat byrokraattinen suunnittelu-utopismi, koulutukseen sovellettava yritysrationaalisuus ja lain kohteena olevien ihmisten käsittely pelkkänä ohjailtavana massana.

Opiskelija Aaron Kallinen kertoi uuden yliopistolain agendaan kuuluvasta lukukausimaksukokeilusta EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Tunnettujen tapausten perusteella ensin erityisryhmille kohdistetuilla maksuilla on tapana laajentua pidemmän päälle kaikille opiskelijoille.

Yhteiskuntapolitiikan professori Pirkkoliisa Ahponen totesi, että suomalainen yliopistouudistus on tuontitavaraa Euroopasta. Yliopistokulttuuriin on iskostettu kvantitatiivinen ajattelu, jossa kaikki pitää arvottaa numeraalisilla 0/1 - tai 1-5 -akseleilla. Hänen mukaansa kyse ei ole pelkästä yliopistoreformista, vaan suuremmasta kamppailusta.

Kasvatustieteiden yliassistentti Jussi Silvonen kyseenalaisti Suomessa vallitsevan käsityksen innovaatioiden tuottamisesta. Esimerkiksi Massachusetts Institute of Technologyn ohjeiden mukaan innovaatioita tehdään purkamalla hierarkiat, hajauttamalla valtaa, lisäämällä demokratiaa ja toimimalla alhaalta ylöspäin. Suomessa valittu malli on päinvastainen. Silvonen ehdotti mielumminkin wikipedistä tiedontuotantoa kuin vallan siirtämistä dekaaneille.

Paikalle saapunut joukko oli vahvasti sekä nykyisen yliopistolain kaatamisen että uusien toimintamuotojen rakentamisen kannalla. Tarkoituksena on osallistua suurmielenosoituksiin Helsingissä sekä toimia myös paikallisesti. Myös järeämpiä toimintakeinoja esitettiin.

Manifesti

2009-02-11T20:12:00.000+02:00

Joensuun yliopiston opiskelijoiden manifesti yleiskokouksessa 11.2.2009

Suomalaista yliopistolaitosta ollaan uudistamassa ennennäkemättömällä tavalla. Yliopistolle annetaan itsenäisen oikeushenkilön asema, yliopiston rahoituspohjaa monipuolistetaan ja hallintoa virtaviivaistetaan.

Kannatamme lämpimästi yliopiston uudistamista. Emme kuitenkaan halua olla päätösten kohteina vaan niiden tekijöinä. Haluamme itse määritellä, mihin suuntaan yliopistoa pitää uudistaa. Tämä ei ole kohtuuton, itsekäs tai yhteiskuntavastainen toive, vaan perustuslaissa meille annettu oikeus ja velvollisuus.

Tuhatvuotisen eurooppalaisen perinteen pohjalta rakentunut sivistysyliopisto on siirtymässä maan alle. Sen tilalle ollaan kehittämässä yritysyliopistoa, jonka tavoitteena on ”sopeutua globalisaation ja kansainvälisyyden haasteisiin, väestörakenteen, työelämän ja muihin toimintaympäristön muutoksiin.” Jos Suomen ylioppilaskuntien liitto, rehtorien neuvosto ja Opetusministeriö haluavat kehittää yliopistoa tällaisten muodinmukaisten ja innovatiivisten mieltymysten mukaan, toivotamme hankkeelle onnea ja menestystä. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä me haluamme yliopistolta vapaan tiedontuotannon yhteisönä. Yliopisto osaa - tai sen ainakin pitäisi osata - uudistua oma-aloitteisesti ja omista lähtökohdistaan käsin.

Hallituksen esityksessä uudesta yliopistolaista uudistuksen taustalla vaikuttava ideologia ilmaistaan seuraavasti: ”Yliopistolaitos on kansallisen innovaatiojärjestelmän merkittävin toimija ja sen keskeinen osa.” Samainen esitys toteaa ”rakenteellisten jäykkyyksien” tekevän vaikeaksi yliopistojen ”henkisten voimavarojen hallinnan” sekä ”tarpeellisten uudistusten” toteuttamisen. On totta, että yliopisto on itsenäisesti ajattelevien ihmisten yhteisönä vaikeasti hallittavissa, ja lakiesitys ilmeisesti tähtää juuri tämän ongelman ratkaisemiseen.

Vauhdilla läpi viety yliopistolain uudistus on vain viimeisin askel pidempään jatkuneessa prosessissa, jonka päämääränä on tuotteistaa tutkimus ja koulutus sekä tehdä yliopistosta kansakunnan kilpailukykyä palveleva tietotehdas. Opetusministeriön ajama yliopistouudistus on osa julkisen hyvinvointi- ja sivistysvaltion purkamisprojektia. Yliopisto ei toimi eristyksissä muusta yhteiskunnasta, ja siksi muualle jo levitetyt alistamisen logiikat pyritään yleistämään myös yliopiston toimintaan. Ajatusta yliopistosta vapauden ”viimeisenä linnakkeena” on vaikea puolustaa, jos yliopistoyhteisö itse ei kykene artikuloimaan yliopiston tehtävää muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Yliopiston sisällä uudistus tähtää manageristisen ylhäältä alaspäin johtamisen vakiinnuttamiseen. Tutkijoista tehdään pelkkiä työntekijöitä ja opiskelijoista pelkkiä asiakkaita. Yhteisön edustajista ruvetaan puhumaan ammattijohtajina, joille uskollisia muiden alamaisryhmien tulee olla. Hallintouudistukset eri yliopistoissa muistuttavat Rooman valtakunnasta tuttua ”divide et impera” -käytäntöä, jossa imperiumin osat saadaan hyökkäämään toisiaan vastaan keskusvallan sijaan. Yliopistoon muinoin liitetty käsitys demokraattisesta yhteisöstä on unohdettu, ja tutkintoaikojen rajaus kannustaa opiskelijoita unohtamaan viimeisetkin historiatietoisen perspektiivin rippeet. Viiden vuoden pikamaisterilla ei ole aikaa pullikoida tai ajatella omaa lyhyen tähtäimen etuansa pidemmälle. Maisterin papereihin liittyvät suuret odotukset voivat kuitenkin osoittautua valheellisiksi, kun opiskelija siirtyy koulun penkiltä akateemisten silpputöiden ja elinikäisen oppimisen prekaareihin ihmemaihin.

Mediassa on tiuhaan väitetty, että koko yliopistoyhteisö tukee uudistusta ja on jopa sen alullepanija. Lakisääteiset kuulemiset on toki järjestetty, mutta poikkeavat mielipiteet on systemaattisesti jätetty huomioimatta. Yliopistojen ylin johto on esiintynyt koko yliopistoyhteisön suulla, ja ylioppilaskunnat taas ovat olleet kiinnostuneita lähinnä opiskelija-asiakkaan kuluttajansuojasta.

Väitteet yliopistolaisten laajasta tuesta uudistuksille ovat katteettomia ja loukkaavia. Kuulemismenettely on uudistuksen edetessä osoittautunut pelkäksi rituaaliksi, ei demokraattiseksi prosessiksi. Uuden lain oloissa ei erimielisyyttä edes voi enää ilmaista, koska työsuhteessa olevalle alaiselle ei ole edullista vastustaa johtajaansa. Kaiken kukkuraksi lakiuudistuksen jälkeen yliopistoa johtaisi hallitus, jonka puheenjohtaja ja puolet jäsenistä olisi yliopistoyhteisön ulkopuolisia. Tätä on verrattu menettelyyn, jossa kirkkoa johtaisivat kirkkoon kuulumattomat ja valtiota naapurimaan kilpailevaa etua ajavat edustajat.

Lakiuudistuksen retoriikan keskiössä on lupaus autonomiasta. Tarkemmin katsoessa huomaamme, että autonomialla tarkoitetaan ainoastaan juridisen aseman muodollista muutosta ja ylimmän johdon entistä suurempaa vapautta kontrolloida alaisiaan ns. ”strategisten” tavoitteiden mukaisesti. Irtautumisella valtion tilivirastoasemasta voi toki olla positiivisiakin seurauksia, esimerkiksi konkurssiin ajautuminen. Nykyiseen maisteritehdasyliopistoon johtaneen tulosohjausjärjestelmän säilyttäminen pitää kuitenkin yliopiston OPM:n tiukassa lieassa. Ulkopuolisen rahoituksen ja OPM:n intressien ristipaineessa on silkkaa pilkkaa puhua autonomian lisäämisestä, jos yliopiston pääasialliseksi tehtäväksi jätetään konkurssin välttäminen.

Käsittääksemme todellisella sisällöllisellä autonomialla tarkoitetaan oikeutta päättää itse omista tavoitteistaan taatun toimeentulon puitteissa. Tällaista parannusta uusi yliopistolaki ei millään tavalla edistä. Vain monipuolinen ja kriittinen yliopisto voi vastata niihin haasteisiin, joita tietokykykapitalismin tuotantotapa asettaa.

Tiedon tuotannon luonne on ymmärretty virallisessa yliopistouudistuksessa täysin väärin. Niin kuin ei ole yksityistä kieltä, ei ole myöskään yksityistä tietoa. Sen sijaan tieto tuotetaan verkostomaisesti sellaisissa prosesseissa, joihin yliopistoilla ei enää edes ole mitään yksinoikeutta. Yliopistojen kilpailuetuna on ollut vapaa ja julkinen tutkimus ja opetus, joka itseasiassa onkin todellisten innovaatioiden tuotannon perustavanlaatuinen edellytys.

Lainsäätäjä haaveilee, että tulevaisuudessa yliopistot voisivat saada yhä suuremman osuuden rahoituksestaan valtion ulkopuolelta. Kannustimeksi on julkisen vallan rahoitusosuuskin on osittain kytketty ulkopuolelta saadun rahan määrään. Nopeasti muuttunut taloustilanne asettaa kuitenkin kyseenalaisiksi haaveet saada elinkeinoelämältä ilmaista rahaa ilman vaatimuksia tutkimuksen valjastamisesta lyhyen tähtäimen kaupallisiin tarpeisiin. Toisaalta jo pelkkä ajatus siitä, että ulkopuolista rahoitusta olisi lisättävä, ohjaa yliopistoyhteisön toimintaa kaikilla portailla. Kaikki päätökset graduaiheista yliopiston strategisiin linjauksiin tultaisiin jatkossa tekemään koulutuksen ja tutkimuksen tuotteistamisen näkökulmasta.

Yliopistolain luonnoksessa puhutaan paljon yliopistojen toimintaedellytysten turvaamisesta. Vapaan ja julkisen yliopiston kannalta keskeistä olisi myös opiskelijoiden henkilökohtaisten toimintaedellytysten turvaaminen. Opiskelun autonomiaa on mahdotonta toteuttaa, jos perustoimeentuloa ei ole taattu, vaan se asetetaan riippuvaiseksi ulkopuolisista tehokkuustavoitteista tai itsensä myymisestä paskaduuneissa. Kysymystä opiskelijoiden toimeentulosta ei voi perustaa lupauksiin tulevaisuudessa odottavasta korkeasta palkasta, vaan toimeentuloa on vaadittava tässä ja nyt.

Eri Euroopan maissa on protestoitu ja kapinoitu viime vuosina hyvin samansuuntaisia yliopistouudistuksia vastaan. Esimerkiksi Kreikassa, Italiassa ja Ranskassa levinneissä vastarinnan aalloissa on ollut pitkälti kyse ”700 euron sukupolven” raivosta., sellaisen sukupolven raivosta, jolta on tietoisella politiikalla pyritty hävittämään tulevaisuuden mahdollisuudet.

Meidän yliopistouudistuksemme toteutuu siitä riippumatta, mikä lainsäädännön ja hallinnon ajama uudistus on. Meidän yliopistouudistuksemme voi toimia virallisen yliopiston sisällä, rinnalla, ulkopuolella, tai kaikissa niissä yhtä aikaa. Yliopisto tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka siinä toimivat, ei hallintoa, ei ylintä johtoa, ei rehtoria, ei hallitusta, ei ministeriöitä, ei opetusministeriä, ei pääministeriä eikä kampuksen punatiilisiä rakennuksia. Meidän yliopistouudistuksemme takaa opintosuorituksista riippumattoman toimeentulon, akateemisen vapauden opiskelun ja tutkimuksen sisältöihin, tasavertaisen vallan yliopiston päätöksenteossa, tilat ja puitteet spontaaniin itseorganisoitumiseen ja oikeuden tuottaa tarvittaessa omia uudistuksia. Meidän yliopistomme ei rajoitu pääsykokeiden tai työhaastattelujen seulomaan eliittiin, vaan se kuuluu kaikille, jotka siihen osallistuvat.

Ylikellotettu yliopisto

2008-01-01T00:00:00.001+02:00

(Juhana Venäläisen puheenvuoro Joensuun yliopiston ulosmarssissa torstaina 19.2.2009)

Tänään on puhuttu paljon ja puhutaan varmasti lisääkin yliopistolain konkreettisista epäkohdista. Siksi haluan ottaa vähän laajemman näkökulman tähän keskusteluun ja puhua yliopistosta innovaatiokoneena. Erityisesti keskityn siihen, miten tätä konetta hallitaan ja mikä on sen tuotannollinen logiikka.

Aivan aluksi täytyy kuitenkin aloittaa yleisellä varoituksella: tällaisiin tilaisuuksiin, "kapinakokouksiin", osallistuminen saattaa johtaa julkiseen leimaantumiseen. Viime viikon keskiviikkona Joensuun yliopistossa järjestettiin yleiskokous, johon kaikki yliopiston jäsenet oli kutsuttu keskustelemaan yliopistouudistuksen suunnasta. Kahta päivää myöhemmin saimme lukea maakuntalehdestä, että yliopiston ylimmän johdon näkökulmasta nämä keskustelijat ovat mahdollisesti "antaumuksellisia anarkisteja" tai vaihtoehtoisesti "leniniläisittäin tiedostava etujoukko". Kiitän näistä hauskoista titteleistä, jotka tulevat näyttämään hyvältä CV:ssä. Samalla esitän pahoitteluni varsinaisille anarkisteille, joiden edustaman kunniakkaan yhteiskuntafilosofisen perinteen nimi on tällä tavalla sotkettu byrokraattisen lainvalmistelutyön kritiikkiin.

Olen nyt vajaan viikon ajan yrittänyt miettiä, mitä tämä leninismi voisi omalla kohdallani tarkoittaa. Mitä nämä leninistit vastustavat? Mitkä ovat vastapuolen ideologiset sitoumukset? Toteutuuko lainsäätäjän haave siitä, että yliopisto saadaan kytkettyä entistä tiiviimmin osaksi jotain, mitä kutsutaan "kansalliseksi innovaatiojärjestelmäksi" ?

Tämän leniniläisen katsomuksen vihollisena ei nähdäkseni ole mikään nykyisen tietokykykapitalismin implikoima muodostelma sinänsä, vaan ennen kaikkea sellainen hallinnoinnin muoto, jota voitaisiin kutsua stalinilaiseksi suunnittelu-utopismiksi tai leikkisämmin vaikka "akateemiseksi suunnitelmataloudeksi". Tätä ideologiaa luonnehtii loputon usko hallinnon ja johtajien viisauteen päättää siiitä, mitä yliopistossa tuotetaan ja miten tuotanto on järjestetty. Viisaus ikään kuin valuu ylhäältä alaspäin. Tällainen käsitys yliopistosta on perinpohjaisen kummallinen. Itse ainakin kuvittelin yliopistoon tullessani yliopiston toiminnan perustuvan siihen, että professorit, tutkijat, dosentit ja opetushenkilökunta ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita. Opiskelija ainakin on oman elämäntilanteensa, toiveidensa ja halujensa sekä tulevaisuutensa paras asiantuntija.

Asiantuntijuus, yksi innovaatiokielen muotisanoista, järjestyy yliopistossa horisontaalisesti, kaikkien niiden ihmisten keskuudessa jotka tiedon tuotantoon osallistuvat. Onkin mielenkiintoinen kysymys, mistä meille löytyy sellaisia johtajia, joiden viisaus ylittää tämän yhteisön yhteenlasketun ja yhdessä muodostaman viisauden. Uudessa yliopistossa tulee mitä ilmeisimmin olemaan pahoja rekrytointivaikeuksia, vaikka optiojärjestelmä johtajille olisi kuinka kannustava tahansa. Tuotannon ohjaileminen karkeilla välineillä ylhäältä alaspäin ei myöskään voi mitenkään johtaa mihinkään tehokkuuteen - tämän tietää kuka tahansa vähänkin taloustieteitä opiskellut.

Omituinen käsitys akateemisesta johtajuudesta ei ole ainut sekavan ajattelun muoto, joka yliopistouudistukseen sisältyy. Myös itse tiedon tuotannon luonne on ymmärretty uudistuksessa täysin väärin. Kaikkein tehokkain tapa tuottaa tietoa - ja puhun nyt siis myös taloudellisesta tehokkuudesta - on järjestää tuotanto mahdollisimman avoimiin verkostoihin. Tieto ei ole mikään tavara, jonka tuotanto voitaisiin järjestää fordistisen teollisuustuotannon mallin mukaan, niin että raaka-aineet työnnetään tuutista sisään ja lopulta valmiiksi muovitettu tuote tipahtaa liukuhihnalta nätisti rullakkoon ja siitä tukun kautta edelleen vähittäiskaupan hyllylle myytäväksi.

Jos tehdas todella haluttaisiin muuttaa innovaatiokoneeksi, suomenkielisemmin sanottuna tietokoneeksi, niin lainsäädäntö on siihen erittäin huono keino. Kaikkein tehokkain tapa uudistaa tehdasta olisi itseasiassa palkata konsultiksi tämä rehtorin mainitsema antaumuksellinen anarkisti. Anarkistikonsultti kuljeskelisi päämäärättömästi tehtaassa, säätäisi koneita mielivaltaisesti, vääntelisi vipuja sinne tänne, sekoittaisi liukuhihnojen paikat ja suunnat, lisäisi kaikkiin prosesseihin satunnaisuutta, vaihtaisi raaka-aineet toisiksi, ja ennen kaikkea keräisi työntekijöiden keskuudesta kolehdin, jolla ostettaisiin tehtaan ylimmälle johdolle liput pitkälle Bahaman lomalle.

Nimenomaan jonkinlainen anarkia on kaiken tiedon tuotannon perustavanlaatuinen edellytys. Ilmeisesti uudessa yliopistossa ei olisikaan tarkoitus tuottaa tietoa, vaan jonkinlaisia tietomuotoisia tuotteita, joita hämmentävästi kutsutaan innovaatioiksi.

Yksi maailmalla tunnetuista suomalaisista innovaatioista on varmasti Linux. Nyt voisimme pohtia, olisiko Linuxin kaltainen innovaatio tuotettu sellaisessa yliopistossa, jota tällä uudistuksella tavoitellaan? Epäilen, että vastaus kaikesta huolimatta on "kyllä". Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että yliopistouudistus sinänsä mitenkään parantaisi innovaatioiden tuotannon mahdollisuuksia tai eikä tarkoita sitä, että yliopisto johto voisi käskemällä saada ihmiset innovoimaan. Sen sijaan tämä johtuu siitä, että yliopiston varsinaiset innovaatiot perustuvat sellaisiin avoimiin prosesseihin, joita ei ylipäänsäkään voida ylhäältä käsin hallita. Linus Torvalds olisi tehnyt mitä teki täysin riippumatta vallitsevasta lainsäädännöstä ja hallintojohtosäännöstä.

Yksi syy siihen, miksi kukaan ei olisi voinut käskeä yliopistokonetta tekemään Linuxia, on se, että kukaan yliopiston johdossa ei olisi voinut kuvitella, että mitään sellaista edes voisi tehdä. Kuvittelu ei tunnetusti kuulu hallinnon suurimpiin vahvuuksiin. Kuvittelu ja haaveilu, niin vastuuttomilta sanoilta kuin ne nykyisessä uusliberalisoituneessa kielessä kuulostavatkin, ovat kuitenkin tiedontuotannon keskeisiä edellytyksiä. Innovaatiosammon ydin on siinä, että ihmisillä on mahdollisuus kuljeskella, keskustella, kohdata satunnaisesti ihmisiä ja tilanteita ja muodostaa itse omat tuotannon verkostonsa. Tehostettu luovuus onkin niin käsittämätön oxymoroni, että sen voi olettaa tuottavan lähinnä dadaistisia taideteoksia.

Jos todella on niin, että yliopistouudistuksen myötä yliopistoihin ollaan ottamassa käyttöön stalinistinen suunnittelujärjestelmä yhdistettynä fordistiseen tuotantojärjestelmään, nousee mieleen kysymys, miten lainsäätäjä voi olla niin pihalla niistä haasteista, joihin yliopiston todella pitäisi muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa vastata? Toivoisin, että yliopiston sisällä mietittäisiin näitä kysymyksiä: Minkä takia juuri tällaisia uudistuksia halutaan tehdä? Onko todella niin, että tämä on ainut suunta, johon yliopistoa voi uudistaa? Epäilen, että lainsäätäjä todellakin on pihalla, muttei kuitenkaan täysin. Uudistuksella on syynsä, ja sillä tavoitellaan jotain. Meidän tehtävämme on yrittää selvittää, mitä uudistuksella todella tavoitellaan. Meidän tehtävämme on selvittää, mihin uudistus todella tähtää, ja vastaako se todella sitä, mitä me haluamme yliopistolta.

Kun olen jo kutsunut yliopistoa tietokoneeksi, niin haluan vielä lopuksi tehdä pienen ekskursion kultaiselle 1990-luvulle, jolloin kotitietokoneet ja internet alkoivat Suomessakin vauhdilla yleistyä. Teknologia oli kalliimpaa kuin nykyään, ja nörteillä oli tapana tavoitella mahdollisimman suurta nopeutta mahdollisimman halvalla hinnalla ottamalla prosessoreista enemmän tehoa irti kuin mihin ne oli suunniteltu. Tätä menettelyä kutsuttiin ylikellottamiseksi. Vastaavasti tietotyön tai laajemmassa mielessä kommunikatiivisen työn ekspansiota tietystä paikasta ja ajasta koko elämäntilaan ja elämänaikaan voisi kutsua tietokykykapitalismin ylikellottamiseksi. Ylikellotettu kone oli suhteellisen tehokas, mutta siinä oli myös usein ongelmia. Prosessori kuumeni lisää, ja kone saattoi kaatuilla satunnaisesti. Pahimmassa tapauksessa ylikellottamalla sai tuhottua koko prosessorin. Toinen ongelma oli se, että prosessori alkoi toimia ennalta-arvaamattomasti. Kun tavallisesti prosessori suorittaa niitä laskutoimituksia, joita ohjelmassa sille käsketään, niin ylikellotettu prosessori saattoikin alkaa suorittamaan järjestelmän kannalta täysin satunnaisia toimenpiteitä.

Johtajavetoinen tiedontuotannon järjestelmä pyrkii sellaiseen ylikellotuksen ja hallinnan yhdistelmään, joka saattaa olla periaatteessakin mahdoton saavuttaa. Tätä yliopistouudistuksilla - ei pelkästään tällä lailla vaan myös edellisillä ja tulevilla - kuitenkin tavoitellaan: maksimaalista tehokkuutta yhdistettynä maksimaaliseen kontrolliin.

Miten meidän sitten pitäisi suhtautua tähän ylikellotukseen? Pitäisikö nousta kapinaan hämärtyviä työnkuvia, työaikoja ja työpaikkoja sekä henkilökohtaistuvia palkanmaksukäytäntöjä vastaan? Pitäisikö haikailla takaisin sellaista sivistysyliopistoa, jota ei ainakaan meidän elinaikanamme ole edes ollut olemassa? Tässä kohtaa olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka väittävät, että me olemme myöhässä. Me emme kuitenkaan ole myöhässä kahta tai neljää vuotta, vaan vuosikymmeniä. Kuvitteellisen "vanhan kunnon" yliopiston nostalgisointi, romantisointi ja puolustaminen ei ainakaan enää voi olla ratkaisu. Sen sijaan meidän pitää keskittyä niihin väistämättömiin seurauksiin, joita ylikellotus tuottaa, ja tulkita ne uusina mahdollisuuksina.

Ylikellotuksen looginen päätepiste on prosessori, joka ei enää palvele ohjelmaa, vaan alkaa muuttua tekoälyksi ja palvella lähinnä omia sisäisesti määräytyviä tavoitteitaan. Tämä on se omalakisuus, jota kutsutaan autonomiaksi, ja tämä on se autonomia, jonka puolesta meidän kannattaa kamppailla.